Julkaistu: Maanantai, 10.10.2016
Oulun Miekkailuseuran nuorten valmentaja Petra Rousu on takaisin valmennusvahvuudessa tästä maanantaista lukien: kuukauden leirireissu Italiassa on ohitse ja arki jatkuu opiskeluiden ja valmennuksen parissa.
Italian Modicassa järjestetty leiri oli kansainvälisen miekkailuliiton kustantama ja paikalla oli miekkailijoita Suomen lisäksi Irlannista, Hollannista, Serbiasta, Georgiasta ja Armeniasta - tietysti paikallisten lisäksi. Käytännön elämä saa Petralta kiitosta: "järjestelyt olivat oikein hyvät. Hotelli oli aivan loistava ja autokyydillä aina salille ja pois".
Miten näin pitkän leirin yhdistäminen opintoihin onnistui?
Petra Rousu: "Opiskelujen sovittaminen kuukauden poissaoloon onnistui itseltä hyvin leirin loistavan ajoituksen kannalta, koska opiskelut itsellä niin lopussa ettei jäljellä ollut enää luentoja ja viimeisen harjoittelunkin hyväksiluin kesätöistä. Opinnäytetyötä olisin kirjoittanut reissun aikana mutta hotellin wifi oli sen verran hidas ja takkuileva että se ei onnistunutkaan niin kuin olin aikonut. Muilla leiriläisillä oli enemmän opiskeluun liittyviä tehtäviä ja he suoriutuivat niistä mallikkaasti. Hollantilainen kävi kolmannella viikolla jopa päivän parin mutkan kotimaassa tekemässä tärkeän kokeen ja palasi heti sen jälkeen takaisin leirille. Opiskelujen yhdistäminen siis oli mahdollista vaikkei se ainakaan kaikille niin helppoa ollut kuin itselle."
Leirin yhteydessä järjestettiin myös muuta ohjelmaa paikallisiin nähtävyyksiin tutustumisen parissa, mutta pääosan muodostivat kaksi päivittäistä treeniä. Aamutreenit oppitunteineen kestivät reilun pari tuntia, ja iltatreeneissä vedettiin alkuun tunnin fysiikkatreeni ja sitten oteltiin loppuaika. Taso oli vaihteleva: leirille osallistuneet olivat hyvää vastusta, paikallisissa nuorissa puolestaan oli tietysti kaikentasoisia miekkailijoita.
Leiri oli myös iso PR-ponnistus paikalliselle seuralle - miten tämä näkyi leiriläisten arjessa?
Petra Rousu: "Leirin aikana meitä valokuvattiin paljon niin treeneissä ja tutustumisretkillä kuin myös kerran aamupalapöydässäkin. Oltiin kuin Modican julkkiksia joiden tekemisiä kuvattiin ja raportoitiin nettiin, lähinnä isäntäseuran facebook sivuille. Olihan se hieman häiritsevää yrittää tehdä hikisenä fysiikkatreeniä kun samalla näki että joku ottaa kuvia, mutta oli se myös mukava saada ammattilaisen ottamia hyviä kuvia itselle muistoksi leiristä."
Millaista oli palata takaisin kotisalille?
Petra Rousu: "Kotisalille palatessa oli ihana nähdä taas tutut ihmiset ja vaihtaa kuulumisia. Muutama pohti minulle sitä että joko se kuukausi meni kun olen jo takaisin tullut. Kuukausi poissa oli kuitenkin itselle aika pitkä aika olla yksin ulkomailla treenaamassa, joten oli mukava palata takaisin. Maanantaina huomasin, että kuukaudessa salilla oli kerennyt tapahtua muutoksia ja uusia kasvoja ilmestyä lasten ryhmiin, mikä itselle vaan lisäsi tunnetta, että on tullut oltua pitkään poissa. Kyllä sitä kerkesi alkaa kaivata oman seuran salia vaikkei leirin isäntäseuran salin puitteissa moitittavaa ollut."
Ainakaan yhtä asiaa Italiassa treenaamisesta Petra ei kuitenkaan jää kaipaamaan: nimittäin liiallista lämpöä: "eipähän hikoa koko ajan", Petra tiivistää sikäläiseen harjoitteluun keskeisesti kuuluneen jatkuvan kuumuuden. Valmentajat leirillä puolestaan olivat sekä ammattitaitoisia että mukavia, vaikka käytetty oppituntisysteemi olikin erilainen kuin Oulussa ja Pisassa: "painopiste oli lähinnä ottelutilanteessa etäisyyden hallitsemisesta niin, että osaa tehdä oikean ratkaisun kuhunkin tilanteeseen. Opareilla tämä näkyi käytännössä siinä, että valmentajat hakivat yhtä tiettyä ratkaisua tilanteisiin etäisyydestä riippuen. Oparit tuntuivatkin siten paljon koreografioiden opettelulta", Petra kertoo olennaisen eron meikäläiseen, aloitetta, yllätystä ja pelitilannetta painottavaan opetukseen.
(Teemu Tokola) -
