Julkaistu: Perjantai, 30.10.2009
Viimeiset kaksi kuukautta suomalainen miekkailuyleisö on seurannut Anna Leppävuoren kouluttautumista maailman miekkailuliitto FIE:n valmentajaleirill Romanian Bukarestissa. Seuraamisen ovat tehneet helpoksi Annan kaksi matkablogia: yleisestä elämänmenosta kertova Empire of the Vampire ja koulutuksen sisältöön keskittyvä Valmentajaleiriltä-blogi.
Nyt blogien kirjoittaminen on kuitenkin päättynyt: keskiviikkona 28.10. järjestettiin loppukoe, ja perjantaina 30.10 olivat viimeiset harjoitukset. Näin ollen Annan kaksikuukautinen reissu on nyt ohi, ja paluu Suomeen on edessä tänä viikonloppuna. Paluujärjestelyjen ohessa Annalla oli hetki aikaa vastata muutamiin kysymyksiin:
Klassinen kysymys: miltä nyt tuntuu?
- Ihan hienolta. Onhan tätä hetkeä jo odotettukin, mutta silti se lopulta tuli aika yllättäen. Varmaan jonkinlainen kulttuurishokki on taas odotettavissa, kun normaalista elämänrytmistä pitäisi saada kiinni.
Mikä merkitys tällä kahden kuukauden jaksolla on ollut kehittymiseesi valmentajana ja miekkailijana?
- Täällä olen tietenkin treenannut intensiivisesti, 30 tuntia viikossa. Teknisesti olen varmasti kehittynyt miekkailijana sekä valmentajana. Tietämys miekkailusta on kasvanut, minkä myötä osaan varmasti tulevaisuudessa valvoa paremmin niin valmennettavien kuin itsenikin osaamista ja kehitystä. Kuitenkin treenaaminen on täällä ollut aivan erilaista kuin kotona, ja pari seuraavaa viikkoa paljastanevat, miten opitut asiat siirtyvät käytännön miekkailuun ja valmennukseen
Olet kirjoittanut blogejasi hyvin aktiivisesti. Jätitkö jotain kertomatta niissä?
- Pyrin luomaan realistista kuvaa elämästä täällä pienine yksityiskohtineen. Olen kuitenkin koettanut kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä. Ketään en ole halunnut blogissani nolata, kovin pahasti ainakaan, vaikka mieli olisi kuinka tehnyt kertoa likaisia yksityiskohtia Big Brother -talomme elämästä. Muutenkin aihepiirejä on jonkin verran täytynyt rajata - esimerkiksi pienimpiä miekkailuyksityiskohtia en halunnut selittää, kun lukijoista osalla ei välttämättä mitään käsitystä lajista ole. Eikä tietenkään niitä omia fiiliksiään ihan täysin vapaasti viitsi muutenkaan julkisessa blogissa käsitellä.
Mitä Oulussa pitäisi eniten kehittää valmennuksen ja harjoittelun osalta?
- Suurin ero oululaisella ja kansainvälisellä miekkailulla on resursseissa. Muilta kurssilaisilta kyselemällä olen saanut selville miekkailumeiningistä eri maissa, ja suurimmassa osassa seuroja ympäri Euroopan tilanne on paljon parempi kaikin tavoin. Miekkailijoita on runsaasti, harjoittelutiloja on helpompi saada, valtio ja sponsorit syytävät rahaa ja valmentajat voivat keskittyä valmentamiseen paljon paremmin kuin meidän oloissamme. Seuramme on kuitenkin nuori, joten toivottavasti meidän kaikkien oululaisten tekemä työ vielä johtaa tuloksiin.
Millä mielillä odotat paluuta valmennuksen ja miekkailun pariin Oulussa?
- Aika paljon jännittää nähdä, miten asiat lähtevät rullaamaan. Valmennettavat ovat erilaisia kuin täällä, joten varmasti alkuun tarvitaan vähän totuttautumista. Otellut en ole kahteen kuukauteen, joten sekin taito voi olla pahasti hukassa aluksi. Toivottavasti leirin tulokset alkavat näkyä sekä miekkailussani että valmennuksessani mahdollisimman pian.
Seuran harrastajat ja ohjaajat odottavat kovasti paluutasi - milloin olet ensimmäistä kertaa treeneissä matkasi jälkeen?
- Maanantaina paluu todellisuuteen iskee tentin merkeissä, mutta keskiviikkona palannen harjoituksiin. Treeni onkin nyt kovasti tarpeen, sillä kahdessa kuukaudessa kunto ja ottelukunto ovat varmasti päässeet kovasti rapistumaan.
(Teemu Tokola) -
